Oli elokuinen kesäpäivä vuonna 2019, jolloin päätin vihdoin suunnata 9- ja 7-vuotiaiden poikieni kanssa kokopäiväretkelle Nuuksion kansallispuistoon. Meillä oli ollut tämä retki suunnitelmissa jo parin vuoden ajan, mutta emme olleet ehtineet toteuttaa sitä talonrakennuksen ja muiden kiireiden vuoksi. Kohta alkaisi taas arki, joten nyt oli hyvä hetki lähteä kolmistaan päiväretkelle!
Meillä ei ollut autoa käytössä, joten oli hyvä syy hypätä bussiin ja lähteä julkisilla luontoon niin, että retken lähtöpiste ja paluupiste voisi kerrankin olla eri. Tiesin entuudestaan työni kautta, että Nuuksion kansallispuistoon voi mennä eri sisääntuloväyliä pitkin ja bussiyhteydet ovat hyvät. Pakkasin sopivasti eväitä sekä käsikartan mukaan ja käskin poikien laittautua valmiiksi – niinpä pääsimme heti aamusta matkaan!
Espoon keskuksesta bussi 245A vei meidät Kattilaan saakka, keskelle Nuuksion kansallispuistoa. Mutkaisen bussimatkan jälkeen suuntasimme innokkaasti lähimmälle reitille kohti etelää ja Haukkalampea. Luonnossa tottuneesti liikkuvat poikani säntäsivät matkaan. Ensimmäinen etappi oli vanhaa metsäautotietä, josta lähdimme kävelemään Haukankierrosta vastapäivään päästäksemme Haukkalammen korkeimmalle kalliolle, hienojen näköalojen äärelle. Ensimmäinen evästauko pidettiin siellä. Pojat miettivät, miten kalliolta pääsisi nopeimmin alas veden äärelle. Onneksi sain toppuuteltua, että seuraisimme merkattua reittiä alaspäin, jyrkkiä portaita pitkin. Kallion alapuolella pojat löysivät hienon kalliokielekkeen – olipa kiva mennä sinne alle ja kuvitella mitä tapahtuisi, jos kieleke yhtäkkiä tippuisi päällemme!
Seuraavaksi suuntasimme Haukkalammen kahvilaan ostamaan jäätelöä ja kylmää juotavaa, olihan meillä taas nälkä ja koska evästely on yksi parhaista asioista retkellä ollessa, ainakin poikien mielestä. Sitten odottikin Korpinkierroksen reitti, jota innokkaina lähdimme seuraamaan. Ensimmäisen todella korkean ylämäen kohdalla (Mustalammen rannalla) ajattelin, miten jaksaisimme näitä korkeuseroja, mutta eipä pojat valittaneet. Kohteena oli Holma-Saarijärven tulipaikka ja tieto mahdollisuudesta päästä uimaan. Matkalla juttelimme niitä näitä ja pojat löysivät monta aarretta: keppejä ja kiviä, joita kannettiin jokin matka aina seuraavan aarteen kohdalle. Tulipaikalle päästyämme olikin jo aika syödä kunnolla. Tällä kertaa sytytin tulet ja paistoimme nakkeja, söimme karjalanpiiraita, kuivattuja hedelmiä, suklaata sekä joimme monet pillimehut. Sitten olikin aika pulahtaa järveen - lämpimän päivän aikana oli kaikille tullut kunnon hiki.
Tässä vaiheessa päivää olikin tarkistettava, mihin aikaan paluubussi 244 lähtisi Siikaniemestä kohti Espoon keskustaa ja kotia. Matka jatkui järven rantaa pitkin pitkospuita seuraten ja metsäreittiä kävellen. Pojilla riitti virtaa ja matka eteni reippaasti. Saavuimme Siikaniemen bussipysäkille sopivasti ennen seuraavaa lähtöä. Nyt oli aika syödä viimeiset herkut eväspussista, jotta jaksaisimme kotiin valmiille päivälliselle. Matkaa päiväretken aikana oli kertynyt noin 10 kilometriä ja aikaa luonnossa liikkuessa noin 6 tuntia.
Retkiä on ollut ennen tätä ja tämän jälkeenkin lukuisia, mutta muistelen tätä retkeä hyvillä mielin, koska silloin huomasin, kuinka tärkeää yhdessä tekeminen ja luonnossa liikkuminen meidän perheelle onkaan. Ja kuinka helppoa ja mukavaa poikien kanssa on olla retkellä. Kukaan ei marise, jaksavat hienosti pidempiäkin reissuja ja aina löytyy kivaa tekemistä ulkona luonnossa!
Katja Määttä, lasten kanssa päiväretkeilevä äiti ja espoolainen
Pääkuva: Visit Espoo - Natura Viva