Nuuksio on minulle henki, elämä ja tapa määritellä itseni. Ensivierailuni Nuuksioon lienee tapahtunut vuonna 1989, kun kilpasuunnistajana ja tuoreena Otaniemen fuksina lähdin suunnistuskavereiden kanssa sinne lenkille. Noista lenkkiaskelista olen tullut pitkän matkan, jonka aikana olen rakastunut Nuuksioon ja Nuuksiossa sydänjuuriani myöten. Nuuksio on nykyisin myös kotini – asun täsmälleen siinä kohdassa, mihin Nuuksio on useimmissa kartoissa merkitty.
Matkan varrelle mahtuu monen monta retkeä ja lenkkiä Nuuksiossa jalkaisin, pyörällä, meloen, suksilla, lumikengillä, luistellen ja ties vaikka miten. Olen yöpynyt alueen maastoissa lukemattomia öitä. Olen liikkunut yksin ja porukassa, ohjannut ryhmiä, järjestänyt tapahtumia, tuonut työvieraita ja yövieraita. Olen kiipeillyt puissa ja kallioilla, uinut suossa ja kolunnut rotkoja. Olen mykistynyt luonnon hienouden äärellä, halannut puita ja kuunnellut tuulen huminaa. Olen hiljentynyt tarkkailemaan lintuja, eläimiä, itseäni ja ajatuksiani.
Nuuksiossa hienointa on sen upean luonnon monet kasvot eri vuodenaikoina. Nyt kun asun Nuuksiossa, seuraan tarkasti sääennusteita ja näkymiä ikkunasta, ennakoin ja hyödynnän tilaisuudet nauttia parhaista olosuhteista, ainutlaatuisista luontohetkistä ja elämyksellisestä liikunnasta aina kun voin. Pienen tytön isänä toivon voivani jakaa tämän valtavan ilon hänen kanssaan ja tartuttaa arvostukseni luontoa ja Nuuksiota kohtaan myös häneen.
Minulle parhaita muistoja Nuuksiosta ovat ohikiitävät hetket luonnossa: aamu-usvassa puiden välistä siivilöityvä auringon valo, melonta peilityynellä järvellä kun aurinko laskee ja kaakkuri lentää yli, pakkaslumen kimmellys kuutamon valaisemassa metsässä, tai se, kun valkoselkätikka piipahti omassa pihassa. Lähtemättömästi ovat mieleen jääneet myös yhteiset kokemukset Nuuksiossa itselleni tärkeiden ihmisten kanssa. Niihin liittyy vahvoja tunteita; iloa, innostusta, yhteenkuuluvuutta, ylitsevuotavaa onnea, mutta myös surua ja pettymystä.
Yhden hienoimmista hetkistä koin ensimmäisen Nuuksio Classic -polkujuoksun jälkeen vuonna 2012. Olimme väsymättä pakertaneet uutta tapahtumaa kokoon ystäväporukan kesken yhdeksän kuukautta. Käytimme projektiin aikaa ja energiaa enemmän kuin sitä oikeastaan olisi ollut. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen. Kun juoksija toisensa jälkeen saapui maaliin väsyneenä ja likaisena mutta onnesta hehkuen, oli onnistumisen tunne meillä järjestäjillä sanoin kuvaamaton. Tapahtuman todellinen merkitys paljastui kuitenkin vasta myöhemmin: osanottajien kesken syntyi yhteisö ja ystävyys, joka kantaa edelleen.
Jotain samanlaista on toivottavasti taas syntymässä. Elokuussa 2024 osana Nuuksion kansallispuiston juhlavuotta näkee päivänvalon uusi ulkoiluharrastusten festivaali Nouxfest. Siinä kiteytyy minun visioni ja intohimoni siitä, mitä Nuuksio on, ja miten se voi parhaimmillaan tuoda luonnosta ja liikunnasta kiinnostuneet ihmiset yhteen.
Terho Lahtinen, Nuuksioon rakastunut tapahtumajärjestäjä ja ulkoilmaintoilija